Ensimmäinen saamelaisen pystykorvan eli samojedinkoiran rotumääritelmä vahvistettiin Englannissa vuonna 1909. Jalostuksen tavoitteena oli määritellä rodulle vakiotyyppi ja selvittää parhaat rotuominaisuudet.
Keskikokoinen, tyylikäs, valkoinen arktinen pystykorva. Olemus ilmentää voimaa, kestävyyttä, viehkeyttä, notkeutta, arvokkuutta ja itseluottamusta. Silmien muoto ja asento sekä hieman ylöspäin vetäytyneet suupielet muodostavat rodulle tyypillisen ilmeen, niin sanotun samojedinhymyn. Sukupuolten väliset erot tulee olla selkeitä.
Runko on noin 5% säkäkorkeutta pitempi. Rintakehän syvyys on hieman pienempi kuin puolet säkäkorkeudesta. Kuono-osa on suunnilleen samanpituinen kuin kallo.
Ystävällinen, avoin, eloisa ja iloinen. Ei arka eikä aggressiivinen, sosiaalistuu helposti. Yleiskoira, jolla on hyvin kehittynyt metsästys- ja vartiointivietti. Erittäin aktiivinen. Pitää kuormittumisesta. Kestävä. Rekikoirana jo geeneiltään kestävä pitkillä matkoilla.
Vahva ja kiilamainen.
Kallo |
Sekä edestä että sivulta katsottuna vain hieman kaartuva. Korvien kohdalta leveä. |
Otsapenger |
Selkeä, mutta ei liiaksi korostunut. Vain vähäinen vako silmien välissä. |
Kirsu |
Hyvinmuodostunut, väriltään mieluiten musta. Tiettyinä aikoina vuodesta kirsun pigmentti voi haalistua ns. talvikirsuksi tai lumikirsuksi, kirsun reunoissa tulee kuitenkin aina olla tummaa pigmenttiä. |
Kuono |
Voimakas ja syvä, suunnilleen kallon pituinen, kirsua kohti hieman kapeneva tasaisesti, mutta ei suippo, karkea eikä neliömäinen. Kuononselkä on suora. |
Huulet |
Tiiviit, mustat ja hieman täyteläiset. Suupielet ovat hieman ylöspäin vetäytyneet muodostaen rodulle tyypillisen samojedinhymyn. |
Leuat/hampaat/purenta |
Täydellinen, leikkaava purenta. Vahvat hampaat ja leuat. Hampaisto normaali. |
Silmät |
Tummanruskeat ja syvälle sijoittuneet, kaukana toisistaan, hieman vinot ja mantelinmuotoiset. Ilme hymyilevä, ystävällinen, eloisa ja älykäs. Silmäluomien reunat mustat. |
Korvat |
Pystyt, melko pienet, paksut, kolmionmuotoiset ja hieman kärjistään pyöristyneet. Korvien tulee olla liikkuvat, korkealle kiinnittyneet ja leveän kallon ansiosta kaukana toisistaan. |
Vahva, keskipituinen, ylpeästi kaartuva.
Säkäkorkeutta hieman pitempi, syvä ja tiivis, mutta notkea.
Säkä | erottuva |
Selkä |
Keskipitkä, lihaksikas ja suora. Nartun selkä on hieman pitempi kuin uroksen. |
Lanne |
Lyhyt, selvästi erottuva ja hyvin vahva. |
Lantio |
Leveä, vahva, lihaksikas ja hieman viisto. |
Rintakehä |
Pitkä, leveä ja syvä ulottuen lähes kyynärpäiden tasolle. Kylkiluut kiinteät. |
Suhteellisen korkealle kiinnittynyt. Koiran ollessa tarkkaavainen tai liikkeessä häntä kiertyy kaaressa eteenpäin tiiviisti selän yli tai kyljelle. Lepoasennossa häntä voi riippua ja se ulottuu kintereeseen asti.
Lavat |
Pitkät, vahvat ja viistot |
Olkavarsi |
Viisto ja tiiviisti rungon myötäinen |
Kyynärpäät |
Tiiviisti rungonmyötäiset |
Ranteet |
Vahvat ja joustavat |
Välikämmenet |
Hieman viistot |
Käpälät |
Soikeat, pitkävarpaiset, joustavat ja suoraan eteenpäin suuntautuneet. Varpaat ovat kaareutuneet ja hieman erillään toisistaan. Päkiät kimmoisat. |
Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, hyvin vahvalihaksiset.
Reidet |
Keskipitkät, kohtalaisen leveät ja lihaksikkaat. |
Polvet | |
Kintereet | Melko matalat ja hyvin kulmautuneet. |
Välijalat |
Lyhyet, voimakkaat, pystyasentoiset ja yhdensuuntaiset. |
Käpälät |
Kuten etukäpälät. Kannukset tulee poistaa. |
Voimakkaat, vaivattomat ja väsymättömät, mikä näkyy pitkänä askeleena. Eturaajojen askel on vetävä, takaraajoissa hyvä työntövoima.
Runsaskarvainen, paksu, joustava ja tiheä arktinen karvapeite. Samojedinkoiralla on kaksinkertainen karvapeite: aluskarva on lyhyttä, pehmeää ja tiheää, peitinkarva pitempää, karheampaa ja suoraa. Karvapeite muodostaa varsinkin uroksilla niskassa ja lapojen kohdalla päätä kehystävän kauluksen. Päässä ja raajojen etupuolella karvapeite on lyhyttä ja sileää, korvien ulkopinnalla lyhyttä, pystyä ja sileää. Korvien sisäpinta on hyvin karvoittunut. Reisien takaosassa karvapeite muodostaa housut. Varpaiden välissä on suojaava karvoitus. Häntä on tuuheakarvainen. Narttujen karvapeite usein lyhyempää ja pehmeämpää kuin urosten. Oikeanlaatuisessa karvassa on aina erityinen, luonnollinen hohde.
Puhtaanvalkoinen, kermanvalkoinen, tai valkoinen ja keksinvärinen (perusvärin oltava valkoinen, jossa hieman keksinvärisiä alueita). Ei koskaan saa vaikuttaa vaaleanruskealta.
Sukupuoli | Ihannesäkäkorkeus |
Uros | 57±3 cm |
Narttu | 53±3 cm |
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.