Kalastus >

Vetouistelu Ylä-Tuuloman tekojärvellä

Vetouistelu Ylä-Tuuloman tekojärvellä

Mikäli olet lyyrikko ja nautit kohon tarkkailusta enemmän kuin itse kalasaaliista, ei vetouistelu ole todennäköisesti sinun juttusi.

Tutkiessaan Ylä-Tuuloman tekojärven karttaa ja järven mittoja vetouistelija huomaa heti, että paikka on todellinen vetouistelijan taivas huolimatta siitä, kalastetaanko wobblereilla, plaanareilla vai downriggereilla. Tekojärven pinta-ala on 745 neliökilometriä ja leveys suurimmillaan noin 40 kilometriä. Järvi on syvyydeltään keskimäärin 15 metriä ja syvimmillään 50 metriä. Siihen laskee 26 jokea, jotka saavat alkunsa naapurimaan Suomen puolelta, sekä lukemattomia puroja. Ja mikä tärkeintä, sieltä voi pyytää lohikaloja! Venekerhomme nimi ei turhaan ole Ristikenttä, joka lapin kielestä käännettynä tarkoittaa Kristuksen paikkaa.

Kaukana kaikesta sijaitsevalla järvellämme mukavuus, turvallisuus ja nopeus ovat ratkaisevassa asemassa ja vetouistelu onkin nopein keino saada toivottua saalista: järvitaimen, lohi, kirjolohi tai mahtihauki.

Ylä-Tuuloman kaltaisten suurten tekojärvien puolesta puhuu myös se, että niissä veden lämpötila ei vaihtele jyrkästi. Suuren pinta-alan ja matalan keskisyvyyden ansiosta vesi sekoittuu hyvin, mikä helpottaa kalastamista syötin pystysuuntaliikkeen kannalta — syötin tulee liikkua mahdollisimman lähellä pohjaa. Erityisen tärkeää tämä on vetouisteltaessa järveen laskevien jokien syvänteissä. Pohjassa veden virtausta ei käytännössä ole lainkaan, minkä vuoksi kala ylimääräistä energiankulutusta välttääkseen painautuu pohjaan.

Vetouistelu luo mielikuvan isomoottorisesta, suuresta ja tyylikkäästä veneestä, joka on varusteltu huippuunsa kalatutkalla ja navigaattorilla, downrigger-takilalla ja suurella määrällä virveleitä. Tällainen varustelutaso ei luonnollisestikaan ole kaikille mahdollista, minkä vuoksi paikalliset vetouistelevat yleensä wobblerilla korkeintaan seitsemän metrin syvyydessä. Mutta tämä ei koske venekerho Ristikentän jäseniä!

Ylä-Tuuloman tekojärvellä voi valita kalastuspaikaksi pohjaltaan erilaisia petokalojen saalistuspaikkoja, kuten tulvineet joenuomat ja niissä olevat porrasmaiset syvänteet; paikat, joiden pohjalla on puunrunkoja ja oksia; kumpuilevan pohjan omaavat paikat ja tulvivat järvet. Usein tavataan tällaisten paikkojen yhdistelmiä, esimerkiksi joenuomassa oleva porrassyvänne, jonka pohjassa on puunrunkoja ja muuta ainesta. Tällaisessa paikassa on vielä suuremmat mahdollisuudet saada saaliiksi suuria petokaloja. Tästä linkistä näet alueen järvien ja jokien kartan ennen tekojärven rakentamista ja saat käytännössä kaiken tulokselliseen vetouisteluun tarvittavan tiedon. Kartasta näkyy sekä jokiuomat että metsät ja järvet. Ylä-Tuuloman tekojärven kartalla näkyy myös tekojärven alle jääneen Nuorttijärven ääriviivat. Enää täytyy vain määritellä kiinnostavan kalastuspaikan summittaiset pituus- ja leveysasteet, jotta sitten järvellä kaikuluotaimen avulla paikan voi määritellä tarkasti.

Kun suomalaiset rakensivat Ylä-Tuuloman sähkövoimalaitosta (1963-1965) , tekojärven allasta valmisteltiin täyttöä varten ja suomalaiset hakkasivat ja kuljettivat pois muutamassa vuodessa pienen määrän metsää maksuna vesivoimalaitoksen rakentamisesta. Suurin osa metsää jäi kuitenkin veden alle. Usein kaikuluotaimella voi nähdäkin karmaisevan kuvan vedenalaisesta metsästä. Tällaiset paikat eivät pääsääntöisesti sovi kovin hyvin kalastuspaikoiksi, mutta niitä on vain vanhojen joensuiden ja järvien rannoilla, eivätkä ne ole yhtenäisiä vaan välissä on puhtaita pohja-alueita. Näillä paikoilla vieheet eivät takerru niin helposti kiinni ja lisäksi näiltä paikoilta saa suuremmalla todennäköisyydellä napattua elämänsä kalan, sillä petokalojen saalistamat siika, kuore ja muikku viihtyvät suurina parvina juuri tällaisen vedenalaisen metsän kasvustossa. Tällaisia puustopaikkoja järvellä on satojen kilometrien verran. Vetouistelu näillä paikoilla on melko helppoa, uistin on vain pidettävä puuston yläpuolella.

Toinen mielenkiintoinen uistelupaikka on veden alle jääneen Nuorttijoen uoman, syvänne. Joenuoman pituus on yli 100 kilometriä ja syvyys noin 40 metriä 40 kilometrin matkalta (paikalliset nimittävät sitä putkeksi). Syvänteessä kalastaminen on vetouistelun klassikko. Jo pitkään on tiedetty, että petokalat ja ylipäätänsä kaikki kalat pitävät tällaisista paikoista ja vetouistelemalla saadaan nopeimmin ja tehokkaimmin kalastettua tällainen syvännealue. Samalla tavalla kuin puunrunkoisella paikalla, myös täällä kaikuluotain auttaa nopeasti löytämään paikan, jossa uoman syvänne on jyrkkä, erityisesti jos jo etukäteen tiedät sen summittaisen sijainnin. Joen uoman syvänteen jyrkkyys ja jyrkänteen alun syvyys ovat seikat, jotka kiinnostavat. Käytäntö on osoittanut, että kala käy parhaiten pyydykseen paikassa, jossa syvänne on äkkijyrkkä. Yksinkertaisin ja tehokkain tapa todeta, minkälaisesta syvänteestä on kyse on ajaa sen yli mahdollisimman hitaalla vaudilla kaikuluotain päällä. On hyvä, jos jyrkänne sijaitsee sellaisen paikan vieressä, jossa on puunrunkoja, oksia yms. Jyrkän syvänteen kaarteet ja mutkat tarjoavat vetouistelijalle mielenkiintoisia paikkoja. Suuremmassa syvänteessä kala käy useammin syöttiin, pääasiassa syvänteen alaosassa. Kala levittäytyy jyrkälle syvänteelle yleensä epätasaisesti. Pääsääntöisesti 1-2 kilometrin mittaisella syvänteellä on  2-3 paikkaa, jossa petokalaa tavataan suuremmassa määrin. Näissä paikoissa kaikuluotaimessa näkyy suuria pikkukalaparvia. Neuvomme Ylä-Tuuloman tekojärvellä kalastettaessa onkin, että huomioit paikat, joissa on paljon siikaa. Siika on taimenten ja suurten haukien pääasiallista ruokaa ja sitä on täällä vieläkin paljon. Hyvät kalapaikat saattavat olla yli 100 metrin pituisia. Tällaiselta paikalta voi parissa tunnissa saada enemmänkin kuin koko päivän saaliin, eikä sitä varten tarvitse kuin risteillä edestakas syvännettä ja merkitä hyvät syöntipaikat.

Erityisen maininnan ansaitsee vetouistelu tekojärven alle jääneiden Nuorttijärven и  Katskimjärven kohdalla. Entisen Nuorttijärven kohdalla tekojärven leveimmässä paikassa on paljon saaria ja kivisiä, jyrkkäsyvänteisiä kielekkeitä ja syvyys on jopa 40-50 metriä. Katskimjärven paikalla, jonne laskee Katskim- ja Rakkajoki, on muutamia jopa 20 metrin syvyisiä syvänteitä ja kaksi graniittikivistä luonnonkaunista niemeä, joita paikalliset nimittävät »paksuksi« ja »pitkäksi«. Tällaisissa paikoissa tavataan usein suuria taimenia ja suuria, pohjassa asustavia haukia. Luonnonjärvien pohjareliefi on tavallisesti lautasmainen. Aluksi järven reuna syvenee tasaisesti, minkä jälkeen tulee tasasyvyinen alue. Pohja on käytännössä tasainen, eikä siellä ole epätasaisuuksia, puunrunkoja tai syvänteitä, ja kaikuluotain piirtää tasaista linjaa. On hyvä, jos järven rajalla on paikka, jossa on puunrunkoja, oksia ym. Tällaisia paikkoja yleensä löytyykin, kun metsäjärvet ovat jääneet veden alle. Toisin kuin jokien syvänteissä, ei matalikolta syvänteeseen ole yleensä selkeää siirtymää, minkä vuoksi kalastuskeinotkin ovat toiset. Esimerkiksi jos järven vieressä syvyys on  4-5 metriä ja itse järvellä syvyys kasvaa tasaisesti 20 metriin, laitetaan syöttiin painoa sen verran, että se jää 8-9 metrin syvyyteen. Sen jälkeen vain systemaattisesti uistellaan alueella. Jos kala laskeutuu joesta järveen, se syö yleensä nopeasti. Mikäli kalaa ei tule puolen tunnin tai tunnin sisällä, on parempi koittaa onneaan entisten jokien syvänteissä. Joka tapauksessa tunnin kuluessa käy selväksi, onko kyseisellä paikalla sinä päivänä kalaonnea vai ei.