Samojedinkoira kennel >

Samojedinkoira tarina

Samojedinkoira tarina

Kaikkien olemassa olevien lähteiden mukaan samojedinkoira eli venäläisittäin saamelainen pystykorva on molossikoirien ohella yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Sen alkuperäinen kotipaikka on alue nimeltään Lop’ eli nykyinen Venäjän Lappi (Kuolan niemimaa). Täältä samojedinkoira aloitti levittäytymisensä Venäjän pohjoisen itäosiin pitkin Jäämeren rantaa aina Jeniseille ja Taimyrin niemimaalle asti samoin kuin lähes puoleenväliin Siperiaa.

Vuonna 1889 englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn-Scott vietti kolme kuukautta samojediheimojen keskuudessa ja vei Arkangelista mukanaan Englantiin samojedinkoiran urospennun nimeltään Sabarka.

Samojedit on yhteisnimitys nenetsien, enetsien, nganasanien ja selkupien heimoille, jotka asuivat 1800-luvulla Venäjän keisarikunnan alueella, joka vanhoissa kartoissa on merkitty nimellä Samojad’. Nykyään tämä alue käsittää Arkangelin alueen ja Komin sekä Nenetsien autonomisen piirikunnan pohjoisalueen. 

Täältä on peräisin myös Englannissa käyttöön otettu saamelaisen pystykorvan nimi samojedinkoira tai samojedi, joka englantilaisten myötä siirtyi myös Fédération Cynologique Internationalen eli FCI:n käyttämäksi nimeksi.

Englantilainen eläintieteilijä Ernest Kilburn-Scott oli pragmaatikko, jonka konkreettisena tavoitteena oli kasvattaa saamelaisia pystykorvia eli samojedinkoiria Englannissa. Tätä tarkoitusta varten hän hankki Arkangelissa Sabarka-urospennun kanssa astutettavaksi myös kermanvärisen narttukoiran nimeltään Whitey Petchora.  Tämän koiraparin kuuluisin pentu oli vuonna 1891 syntynyt naaraskoira nimeltään Neva. Neva asutettiin Englantiin pohjois-Siperiasta tuodun Tšernyš-nimisen (Blackie, suomeksi Musti) uroskoiran kanssa, joka huumorintajuisen isäntänsä antamasta nimestä huolimatta oli väritykseltään lumenvalkoinen ja valkoinen. Näistä astutuksista oli tuloksena Olaf Oussa -niminen samojedi, josta tuli Iso-Britannian ensimmäinen muotovalio vuonna 1901.

Vuonna 1899 englantilainen matkailija Jackson antoi Kilburn-Scottin kenneliin omasta valjakostaan vielä kahdeksan samojedivetokoiraa. Kenneliin tuli lisää »tuoretta verta« esimerkiksi Ayesha-nimisen Venäjältä tuodun narttukoiran muodossa. Kennel kehittyi ja siitä tuli maailmankuulu.

Whitey Petchoran ja Tšernyšin sukujen välisistä astutuksista Englannissa kehittyi nykypäivän puhtaanvalkoinen samojedinkoira eli saamelainen pystykorva. Näistä koirista tuli myös Suomen nykyaikaisen samojedinkoiran esi-isiä. Suomen samojedejä pidetään yksinä maailman parhaimmista, ja ne ovat usein palkittujen joukossa Pohjois-Amerikan ja Kanadan suurissa koiranäyttelyissä.