Biologit tietävät, että syyt voivat olla moninaisia, mutta se ei tee vesiteknikoiden työtä helpommaksi. Jos pidetään selvänä sitä, että mitä korkeampi porras sitä vähäisempi läpäisykyky, voi johtopäätöksenä olla vain se, että kalaportaat sopivat vain paikkoihin, joissa paine on pieni tai keskisuuri ja että kala tarvitsee apua pystyäkseen selviytymään korkeapainepadosta.
Insinööri Borland keksi auttaa kalaa painevesinosturin avulla, joka asennettiin useisiin nykyaikaisiin vesivoimaloihin. Se on osoittautunut olevan hyödyllinen silloin kuin nostokorkeutta on korkeintaan 60 metriä. Ylä-Tuuloman vuonna 1965 käyttöönotetun vesivoimalan kalatie on varustettu Borland-tyyppisellä kalahissillä. Kalatie koostuu kahdesta osasta: 30 tilavasta 0,3 metrin korkeuseroisesta altaasta koostuvasta portaikosta ja lepoaltaasta portaikon päässä sekä hydraulisesta nosturista, joka koostuu 600 kalan alasulkualtaasta, pystysuorasta kuilusta ja yläsulkualtaasta. Kalatielle pääsy on suojattu ylhäältä sähköisillä suojauksilla: sisäänmenoaukosta kuuluu kutsuva veden virtaus, joka ei ole kova (0,6 metriä sekunnissa), mutta riittävän suuri vaikuttaakseen kalan liikesuuntaan. Kun kala on kulkenut portaikon läpi ja alasulkuallas on täyttynyt, sulkeutuu näitä osia erottava sulkulaite ja kuilussa nouseva vesi vie kalan mukanaan aina yläsulkualtaan ulosmenoaukkoon asti. Sykli kestää kokonaisuudessaan 3-10 tuntia. Kalan kokonaisnousukorkeus on 63,4 metriä, joista 9 metriä portaikossa ja loput kuiluhississä. Kalan lisähoukuttimena käytetään sähkövaloa. Kalatie on kokonaisuudessaan valaistu loistelampuilla, kalatien alkupäässä vesivoimalan tunnelissa ja portaikon sisääntulossa tehokkaammilla lampuilla.