Kalastus >

Lohi

Lohi

• 
  Atlantic Salmon in Belousikha river, Kola / Ловля семги в реке Белоусиха, Кольский п-ов.
• 
  Клуб Рыболовных Путешествий. На Кольский полуостров за Осенней Семгой
• 
  Ловля семги, Кольский п-ов
• 
  Лов семги. Кольский полуостров.

Lohi (lat. Salmo salar) on yksi tunnetuimmista ja kauneimmista lohikaloista. Lohi on harvinaisen suurikokoinen kala; se voi painaa jopa 39 kiloa ja olla pituudeltaan 1,5 metrin mittainen. Lohen ruumis on leveä ja kylkiviivan yläpuolella on tummaa täpläkuviota. Vaalean hopean väriset suomut ovat tiheässä. Vaikka lohi kutee joissa, voidaan sitä oikeutetusti pitää merikalana. Lohea tavataan Asovan merellä, Mustallamerellä, Araljärvellä ja lähes kaikkialla pohjoisella Atlantilla. Lisäksi lohi on yleinen Siperiassa Lena-, Angar- ja Ob-joella, sekä Suomenlahdella, Pohjoisen jäämeren rannoilla, Äänisellä ja Laatokalla ja Kuolan niemimaan rannoilta itäänpäin aina Kara-joelle asti. Tyynen valtameren lohi eroaa jonkin verran omasta lohestamme, mutta ansaitsee kuitenkin tulla mainituksi. Amerikan mantereella lohen levinnäisyysalue rajoittuu etelässä Connecticut-jokeen ja pohjoisessa Grönlantiin.

Lohen päivittäinen ruokavalio koostuu pieneläimistä kuten äyriäisistä ja pienistä kyseisessä vesistössä asustavista merikaloista. Kutuajan tullessa lohi laihtuu nopeasti, koska se ei syö enää rakenteensa vaatimaa optimaalista ruokamäärää. Kutuaikana myös lohen väritys muuttuu tummemmaksi ja sen kylkiin ilmestyy tummanpunaisia täpliä. Koiraslohien muutokset ovat vielä massiivisempia; leuka pidentyy ja alaleuka käyristyy päästään samalla kun yläleuka muuttuu koukunmuotoiseksi yhtyen käyristyneeseen alaleukaan. Lohen kutupaikat sijaitsevat yleensä joen suulla. Euroopassa lohi vaeltaa Atlantin valtameren pohjoisosiin, joista se myöhemmin hajaantuu etelään Portugalin suuntaan sekä Vienanmerelle asti. Pohjoisessa lohen levinnäisyysalueen rajana on Kara-joki.

Tyynellä valtamerellä asustaa paljon eri lohilajeja, mutta ne ovat vähälukuisia. Kuten Walter Scott muistelee, aikoinaan lohta oli niin paljon, että merimiehet sopivat työsopimuksensa siten, että heille taattiin mahdollisimman vähäinen määrä lohta päivässä. Entisajan merimiehet olisivat olleet tyytyväisiä nykypäivän tilanteeseen, jossa lohi on uhanalaisten eläinten listalla (muun muassa Ukrainassa ja Venäjällä) teollisuuden päästöjen, ympäristön saastumisen ja luonnollisesti myös lohen liikakalastuksen vuoksi. Lohikanta vähenee vuosi vuodelta ja sitä ylläpidetään kasvattamalla lohta kalanviljelylaitoksilla. Lohen ja muiden lohikalojen kannan säilymistä vaikeuttaa niiden melko myöhäinen syksyinen vaellus Vienan- ja Barentsinmereen laskeviin jokiin. Vaellus alkaa elokuun loppupuolella ja jatkuu aina pintavesien jäätymiseen asti, jolloin yleensä suurimmat lohet liikkuvat. Lohen sukutuotteet ovat melko huonosti kehittyneet ja se vaikuttaa niiden kypsymiseen ankarissa olosuhteissa. Talven tullessa lohen vaellus päättyy saman tein ja ne lohet, jotka eivät ehtineet määränpäähänsä, talvehtivat usein jokien laskupaikoilla. Talvehtivat lohet jatkavat matkaansa kutupaikkaan heti jäiden lähdön jälkeen toukokuun loppupuolella. Lohi viettää joessa noin vuoden ajan. Se ei syö ja odottaa liikkumattomana paikallaan melko alhaisessa lämpötilassa. Vasta seuraavan syksyn saavuttua se palaa kutupaikoilleen. Talvehtivasta lohesta käytetään myös nimitystä syyslohi. Kevätlohi seuraa talvehtinutta lohea jokeen heti kesäkuun tienoilla.

Kevätlohen jälkeen on kesälohen vuoro. Tällä lohen alalajilla sukutuotteet (maiti ja kutu) ovat muita alalajeja paremmin kehittyneet ja terveiden jälkeläisten syntyminen on paljon todennäköisempää. Kevät- ja kesälohi kutevat jo syksyllä. Pienikokoisia vuoden ikäisiä koiraslohia (40-50 cm ja 1,5-2,5 kg) kutsutaan nimellä »tinda«. Noin 40-50 % talvehtivien lohien ja kesälohien alalajien koiraista ei koskaan palaa takaisin mereen, vaan jäävät asustamaan jokiin. Jokiolosuhteissa ne saavuttavat sukukypsyyden jopa vain 10 senttimetrin mittaisina ja tämän vuoksi niitä on meressä niin vähän. Joissain joissa on paljon myös toista lohen alalajia, jota kutsutaan nimellä »lehtisato«. Se muistuttaa »tindaa« nimenomaan pienen kokonsa johdosta. Tämä alalaji vaeltaa jokiin kutemaan yhdessä syyslohen kanssa heti toisella vuodella, sillä ei ole talvihorrosta ja se kutee heti samana syksynä. Venäjän Vienanmerellä lohen vaellus kestää noin viisi kuukautta ja vasta jäiden tulo lopettaa sen. Länsi-Euroopassa tilanne on toinen; paikallinen lohi — Venäjän talvehtivan lohen ja syyslohen prototyyppi — kutee Rein-joella vasta marraskuussa, »tinda« heinäkuun alussa ja kevät- ja kesälohi toukokuun puolessavälissä. Norjan lohi kutee amerikkalaisen lohen tavoin kesäkaudella. Pohjoisessa lohen kutuaika alkaa syksyllä (syyskuussa ja lokakuun alussa) ja eteläisillä alueilla jopa talvella.