Uistelu käyttäen teknisenä apuvälineenä plaanaria on oma taiteenlajinsa, jota voi jatkuvasti harjoittaa yhä täydellisemmäksi ja täydellisemmäksi, mutta joka ei vaadi huomattavia taloudellisia uhrauksia.
Vetouistelun ystävät jakautuvat kahteen ryhmään. Toiset vaihtavat jatkuvasti syöttejä ja laskevat siiman millimetrilleen oikeaan syvyyteen kalastellessaan matalikoilla ja pohja-alueella, kun taas toiset heittävät virvelin veteen ja laiskottelevat nautiskellen luontonäkymistä.
Plaanareiden kanssa vetouistellessa voidaan samanaikaisesti käyttää useaa vapaa ja kalastaa laajalla alueella. Kalastettavissa olevan alueen leveys on monta kertaa suurempi kuin käytettävän vavan pituus.
Esimerkiksi omaan vetouisteluun tarkoitettuun RIBiimme on asennettu pidin kymmenelle vavalle kahdessa eri ryhmässä, viisi kussakin LB- ja PB-plaanareille.
Tavanomainen vapamäärä on 16 tai jopa 20 vapaa riippuen siitä, mitä kalaa haetaan. Esimerkiksi Ruotsissa lainsäädännöllä on rajoitettu vapojen määrää korkeintaan kymmeneen/vene ja Suomessa korkeintaan neljääntoista.
Vetouisteluun tarkoitetetussa vavassa on tavalliseen vapaan verrattuna enemmän ohjainrenkaita ja ne ovat halkaisijaltaan samankokoisia. Lisäksi siinä on kädensijan päässä ristimuotoinen uurros vapatelineeseen kiinnittämistä varten.
Uistelukelassa on jarrutehon säätö ja siimalaskuri. Suosittelemme ostamaan kelan, jossa mittayksikkönä on metri.
On olemassa useampikin selitys sille, miksi plaanarin kanssa uistellessa halutaan asentaa useampia vapoja.
Kuten jo todettiinkin, mitä enemmän vapoja veneessä on samanaikaisesti käytössä, sitä suurempi mahdollisuus on, että kala käy syöttiin. Ja juuri plaanarit mahdollistavat tämän.
Monet kalalajit ovat arkoja. Ne pelästyvät moottorin ääntä, mikä on erityisen ajankohtaista kalastettaessa alle 13 metrin syyvyydestä kirkkaassa vedessä ja erityisesti silloin kun kala ei ole aktiivinen. Plaanareiden käyttö auttaa tässä asiassa. Plaanarin avulla levitettyä uistinta uitetaan veneen vanaveden sijaan melko kaukana veneen rungosta.
Erityisesti suosituilla kalastuspaikoilla, joissa kala on oppinut varomaan veneellä liikkuvia ihmisiä, kannattaa käyttää plaanareita. Jos käytät kahta plaanaaria, yhtä kummallakin sivulla, ja kummassakin on vähintään viisi vapaa ja niissä uistimet 45 metrin päässä laidasta, on kalastamasi alueen leveys yli 90 metriä. Ja kun ajat tällä järeällä varustuksella muutaman kymmenen kilometria, niin saat helposti kalastettua vaikuttavan kokoisen alueen!
Kalastuskauden alussa ja lopussa, kun olosuhteet eivät ole optimaaliset ja kelpo yksilöiden pyynti on melko vaikeaa, on vetouistelu plaanareilla vertaansa vailla.
Yllä mainitun lisäksi voit plaanariuistelussa vielä käyttää samanaikaisesti erilaisia syöttejä kuten wobblereita ja uistimia tai käyttää kuollutta kalaa syöttinä. Syötit voivat olla samankokoisia ja samanvärisiä tai erikokoisia ja erivärisiä ja niitä voidaan vetää eri kohdissa. On selvää, että jos veneesi lähellä on riittävän suuruinen yksilö, on sinulla todelliset mahdollisuudet saada se pyydettyä.
Plaanareita käyttävä vene, joka on varustettu nykyaikaisin kaikuluotaimin kuten kalatutkalla, joka antaa uistelijalle täyden kuvan pohjan profiilista, veden lämpötilasta, tutkassa olevasta kalasta ja sen koosta, on perusteellisesti varusteltu pyytämään järvellämme taimenen, järvilohen, kirjolohen ja pohjalla asustavan hauen mahtiyksilöitä.
Kun lähestyt paikkaa, jossa aiot aloittaa uistelun, pienennä kierroksia tai siirry uistelumoottoriin. Ihanteelliseksi aloitusvauhdiksi käy 2 km/h. Aallokosta riippuen voit kiinnittää plaanarin hinausköyden päässä olevan karabiinihakasen plaanarin vastaavaan aukkoon. Plaanarissa on yleensä kolme tällaista aukkoa. Jos vesillä on tyyntä tai vain pientä tuulenvärettä, kiinnitä karabiini plaanarin keulassa olevaan aukkoon. Jos taas on aallokkoa, niin kiinnitä toiseen aukkoon ja oikein kovassa aallokossa plaanarin perässä olevaan aukkoon. Näin tehdään siksi, ettei plaanari veneen liikkuessa ponnahtaisi vedestä, »lentäisi«, tai päinvastoin, ei sukeltaisi eli jäisi aallokon alle. Levitä tämän jälkeen katamaraanimallisen plaanarin laidat ja laske se varovasti laidan yli veteen.
Nimenomaan 2 km tuntivauhdilla siiman kelautuessa plaanarit hakeutuvat parhaiten omille paikoilleen poispäin veneen laidasta. Koska sinun tulee samanaikaisesti valmistella vapasi, on tämä vauhti optimaalinen siinä mielessä, että et ehdi ajaa halutun paikan ohi ja sinun ei tarvitse kiirehtiä ja mahdollisesti sotkea kiireessä välineesi.
Vesistön syvyys on kriittinen tekijä. Käytä aina kaikuluotainta syvyyden ja pohjan pintamuodon tunnistamiseen sekä syvyyden muutosten seuraamiseksi, sillä plaanareiden kanssa liikuttaessa veneen kääntämiseen ympäri tarvitaan melkoisesti aikaa.
Mikäli sääolosuhteet ovat hyvät ja on aurinkoista ja tyyntä tai jos vesistöllä on paljon kalastajia, päästä plaanarit mahdollisimman kauas veneen laidasta ja vastaavasti mahdollisimman pitkälle siimaa. Mikäli uistellaan kapeissa paikoissa tai veden alle jääneen joenuoman syvänteessä, jätä plaanarit mahdollisimman lähelle, esimerkiksi 30 metrin päähän, jolloin siima jää lyhyeksi, esimerkiksi 40-metriseksi. Plaanareiden molempiin köysiin suositellaan tehtäväksi värilliset merkinnöt 30, 35 ja 45 metrin päähän, jotta samanaikaisesti kahdella plaanarilla uistellessa ne voidaan laskea molemmin puolin yhtäläiselle etäisyydelle, jolloin vene kulkee uisteluvauhdilla suoraan ja on helpommin ohjattavissa, mikäli automaattiohjausta ei ole.
Suosittelemme plaanariuistelussa pitämään nopeuden syvyydestä, tuulen nopeudesta ja aallokon korkuuden riippuen 3,5-6 kilometrissä/tunti.
Laita uisteluvapaan viehe (uistin tai kuolleesta pikkukalasta tehty syötti), päästä vapa veteen tarvittavalta laidalta ja vapauta kelasta 30-40 metriä siimaa.
Tämän jälkeen laita siimaan tarvittavasta syvyydestä riippuen painoa. Suosittelemme kumi-lyijypainoja, jotka ovat eri värisiä painosta riippuen. Esimerkiksi korkeintaan 20 metrin syvyydessä uisteluun on musta paino. Laske sitten siimaa lisää aina 60 metriin asti.
Kiinnitä siimanlaukaisija (line release clips) metallisen kielekkeen avulla vavalta tulevan siiman kiinnittämiseksi plaanarinaruun ja kiinnitä vapasiima siimanlaukaisijaan, minkä jälkeen siimaa kelalta laskiessa laukaisija ja siihen kiinnitetty siima liukuvat plaanarinarua pitkin plaanaria (kelkkaa) kohden aina siihen asti, minkä katsot sopivaksi.
Pysäytä siiman kelaaminen ja siimanlaukaisija pysähtyy. Asenna vapa pidikkeeseen. Syötti kulkee juuri sillä etäisyydellä veneen laidasta kuin mitä asetit laskiessasi laukaisijan plaanarinarua pitkin. Kalan tärppäämiseen asti laukaisija tulee olemaan käytännössä yhdellä ja samalla paikalla. Ensimmäisen laukaisijan suosittelemme jättämään vähän kauemmaksi plaanarista, jotta se ei uppoaisi aallokossa. Samalla tavalla kiinnitetään ja lasketaan plaanarinarua pitkin plaanariin (kelkkaan) silmämääräisesti mitaten tasaisesti muidenkin tämän laidan vapojen siimanlaukaisijat. Vastaavasti tämän jälkeen tai samanaikaisesti veneessä olevien apumiesten määrästä riippuen varustellaan toisen laidan plaanarinaru. Kun huomioidaan Ylä-Tuuloman tekojärvellä uistelun erityispiirteet eli se, että järvellä on runsaasti taimenta ja haukea, suosittelemme laittamaan syötin eteen vähintään 60 cm pituiset pehmeät, palmikoidut metallisiimat ja muutaman laakeroidun karabiinihakasen. Metallisiiman avulla syöttiä ei menetetä hauen syödessä ja hyvät karabiinit vähentävät siiman sotkeutumista taimenen syödessä, sillä taimenhan tunnetusti kiinni jäädessään alkaa hurjana pyöriä itsensä ympäri ja ponnahdella ylöspäin.
Seuraa vapoja silmä tarkkana. Kun yli 1,5-2 kilon kala käy syöttiin kiinni, vapa taipuu kaarelle ja siima irtoaa siimanlaukaisijasta. Tällöin vapa täytyy rauhallisesti vapauttaa pitimestä ja siirtyä veneen perälle väsyttämään kala.
Jos kiinni käynyt kala ei irroittanut siimaa laukaisijasta, se ei haittaa — kyseessä vain on pikkukala. Vapauta vapa pitimestä, siirry veneen perälle ja riuhtaise siima laukaisijasta. Nosta sen jälkeen pikkukala ja päästä se takaisin veteen. Kalastuksen lopussa tai vaihtaessasi syöttejä vapauta yhden vavan siima laukaisijasta ja kelaa siima. Vaihda syöttejä ja toista jälleen yllä kuvatut toiminnot. Yleensä plaanarinaruun täytyy laittaa uusi vapauttaja.
Huomaa, että jos sinulla on useampi vapa yhdessä plaanarissa, niin vaihtaessasi syöttiä mistä tahansa yhden laidan vavoista kaikki käytössä olevat vavat siirtyvät pitimessä siten, että laskettava syötti on muita lähempänä veneen laitaa. Kalan syödessä siima vapautui vapauttimesta ja muut vapauttimet liukuivat narua pitkin plaanarin luo.
Kun olet päättämässä uistelua, vapauta siimat terävällä, sivulle päin menevällä vavan liikkeellä ja nosta vavat vuorotellen. Siirry toiseen vapaan vasta kun olet kokonaan korjannut edellisen. Kun olet kerännyt kaikki vavat, hiljennä veneen tahtia ja irroitettua kiinnittimestä varovasti vedä plaanari veneen laitaan ja nosta se vedestä. Irroita narusta kaikki laukaisijat ja laita ne säilytyspaikkaansa (laukaisijoilla tulee olla pysyvä säilytyspaikka, muutoin saatat hukata ne). Pyyhi plaanari kuivalla rätillä ja laita se myös omaan paikkaansa. Kiinnitä ratas plaanarinarulla. Vastaavat toimet tehdään veneen toisella laidalla ja sen jälkeen voi lisätä kaasua ja kääntää kurssin kotia kohti.