Alueen maantieto >

Nuorttijoki

Nuorttijoki

Ristikenttä Nuorttijoki, videot

• 
  Река Нота, порог Девичий 2018 / The Nota River
• 
  Река Нота Мурманская область / The Nota River Murmansk region
• 
  Поход на реку Нота Мурманская область / Water hike on the River Note Murmansk region
• 
  Клуб Ристикент, река Нота Мурманская область / The Nota River Murmansk region

Nuorttijoki (venäjäksi Nota) saa alkunsa Pohjois-Suomen Lapista läheltä Venäjän rajaa, Urho Kekkosen kansallispuistosta lounaaseen. Nuorttijoen yläjuoksu on käytännössä suomalaisten kylien ohi virtaavien pienempien jokien kuten Tulppiojoen ja Sotajoen yhtymäkohta. Nuorttijoen venäjänkielinen nimi Nota juontaa saamen kielen nuorttijärven murteen sanasta nota, joka tarkoittaa nuottaa, kun taas Suomessa käytetään nimitystä Nuorttijoki.

Nuorttijoen monisatavuotinen historia jakautuu kahteen jaksoon: ennen Tuulomajoelle rakennettua vesivoimalaa ja vesivoimalan jälkeiseen aikaan.

Ennen vuotta 1920 Nuorttijoki kulki vapaasti lännestä itään Venäjän keisarikunnan lappalaisten alkuperäiskansojen alueella ja laski Nuorttijärveen (venäjäksi Nout-ozero tai Not-ozero), joka sai nimensäkin Nuorttijoelta.

14.10.1920 allekirjoitettiin Tarton rauhansopimus ja Venäjän ja Suomen uusi raja jakoi Nuorttijoen uoman Suomen ja Venäjän puoleisiin osiin leveys- ja pituuspiirillä 67°58’11.80″ ja 29°27’16.22», 13 kilometriä etelään Korvatunturista, jossa paikallisten uskomusten mukaan asustelee Joulupukki.

Venäjän puolella Nuorttijoki virtaa keskenään sukua olevien ja samaa Songelin ja Nuorttijärven pogostojen murretta puhuvien lappalaisten maiden halki. Nuorttijoen ja sen sivujokien varsilla oli lappalaisten talviasutuksia, mm. Lotm-joen laskupaikassa Lotm-järveen, Katskim- ja Rakka-jokien yhtymäkohdossa järven rannalla suuri asutus, käytännössä pogosta pääkaupunki Songelsk sekä Nivankuyl, jonka lappalaiskodat ja tuvat levittäytyivät joen molemminpuoleisille rannoille,

Nuorttijoki ruokki sekä lappalaisia että suomalaisia ja yhdessä sivujokien ja Nuorttijärven kanssa se toimi ympärivuotisena liikenneväylänä Venäjän Lapin alueella. Nuorttijärveen laski aikaisemmin myös muutamia muita jokia ja useita nimettömiä pikkupuroja, mutta Nuorttijoki oli näistä kaikista runsasvetisin. Nuorttijärvestä alkaa vain yksi joki, Tuulomajoki, joka laskee Barentsinmeren Kuolanvuonoon. Ennen Ylä-Tuuloman vesivoimalan rakentamista vuonna 1965 Barentsinmereltä nousi vuosisatojen ajan Tuulomajokea ylös vuosittain lukemattomia lohi-, taimen- ja siikaparvia, jotka ylittivät matkallaan monia koskia kuten Murmašin, Suhoin, Kalepuhan, Sosnovetsin ja Krivetsin kosken, joka on vaarallisin ja voimakkain näistä koskista, sekä Šovskie korgi -kosken Šovna-joen yhtymäkohdassa; kalaparvet kiersivät joen toisen haaran kautta kuusimetrisen Padun-kosken Petša-joen yhtymäkohdassa ja Semjonovski- ja Tjoštšiny zuby -kosket Tuuloman lähteellä ja lopulta nousivat Nuorttijärveen 90 metriä meren pinnan yläpuolelle ohittaen vielä nykyäänkin toiminnassa olevan kalaportaan.

Stalinin rangaistusvankien jo vuonna 1939 rakentama Ala-Tuuloman vesivoimalaitos toimittaa sähköä Muurmanskiin.

Nuorttijärvestä vahvimmat kalat onnistuivat nousemaan kutuaikana vielä ylemmäksi Nuorttijokea aina sen lähteille asti samoin kuin sen lukemattomiin sivujokiin.

Ennen kuin Ylä-Tuuloman tekojärvi täytettiin vuonna 1965 oli Nuorttijoen pituus noin 280 kilometriä ja se kulki pääasiallisesti tasankoalueella, jossa oli myös hyvinkin jyrkkiä koskia samoin kuin korkeaa, kivisoraista rantaviivaa. Nuorttijoki saa vetensä pääasiassa sulavasta lumesta. Joella oli useita sivujokia; vasemmalta rannalta Nuorttijokeen laskevat 120 kilometrin pituinen Järv-joki (Jaurijoki), 20 kilometrin pituinen Etmos, 35 kilometriä pitkä Pados, 10 kilometriä pitkä Pjartym sekä 13 kilometriä pitkät Mavra ja Katskim. Oikealla rannalla Nuorttijoen pääasialliset sivujoet taas ovat Girvas (Hirvas), Vuva (Wuwa), Arjan ja Ross-joki.

Nykypäivänä joen pituus on sen alkulähteiltä Suomesta joen Notozerski les -luonnonsuojelualueella heti vaarallisten Devitšii-1 ja Devitšii-2 koskien takana olevalle laskupaikalle noin 120 kilometriä.

Kun Ylä-Tuuloman tekojärvi täytettiin vuonna 1965, Nuorttijoen entiset laskupaikat laajenivat suuresti ja paikka on nyt käytännössä tekojärven pitkä ja voimakkaasti lounaaseen vievä lahti.

Nuortti jäätyy yleensä marraskuun loppuun mennessä, jolloin on jo talvipakkasia. Jää voi olla jopa metrin paksuinen.

Nuorttijoella avattiin vuonna 1984 valtiollinen luonnonkalastusalue 20 vuodeksi pinta-alaltaan 15800 hehtaaria. Alueeseen kuuluu Nuorttijoki, sen sivujoen Pados ja Jarv sekä Ylä-Tuuloman tekojärven alue Nuorttijoen suulle asti.

Murmanskin alueen hallituksen 21.04.2011 antamalla asetuksella perustettiin alueellinen luonnonsuojelualue Laplandski les, johon kuuluu erillisenä osana 101642 hehtaariin suuruinen luonnonsuojelualue Notozerski les, mukaan lukien Nuorttijoki ja koko sen vasemman puoleinen ranta-alue.

Yhtiömme on vuonna 2011 vuokrannut 49 vuoden vuokrasopimuksella virkistystarkoituksiin Nuorttijoen laskupaikan vasemalta rannalta 1,23 hehtaarin alueen (kartalla alue on merkitty punaisella nuolella).

Joki houkuttelee kalastajia rikkaalla taimen-, kirjolohi-, harjus-, siika-, hauki-, ahven- ja madekannallaan.

Valitettavasti »Napapiirin tieteellisen merikalatalouden ja valtameritutkimuksen instituutin barbaarit« ovat tuhonneet suomalaisten Ylä-Tuuloman vesilaitokselle hyvin rakentaman kalatien, eikä lohi ole enää pitkään aikaan päässyt nousemaan tekojärvelle ja vastaavasti sieltä Nuorttijokeen ja sen sivujokiin.