Alueen historiasta >

Lappalaisten kieli

Lappalaisten kieli

Lappalaisten kieli  (Venäjän Lappi)

Nuorttijärven ja Songelskin pogostojen lappalaiset puhuivat kolttasaamelaisten (kolttien) kielen Nuorttijärven murretta. Venäjän Lapissa on enää vain yksi tätä murretta äidinkielenään puhuva lappalainen — Gerasimov Aleksandr Ivanovitš, muinaisen lappalaissuvun Gerasimovien jälkeläinen. Aleksandr Ivanovitš asuu tälläkin hetkellä Ylä-Tuuloman kylässä. Syntyisin hän on lappalais-suomalaisessa Ristikentän kylässä, joka on jäänyt Ylä-Tuuloman tekojärven alle.

Venäjän Lapin kolttasaamelaisten kielessä on Nuorttijärven murteen lisäksi myös muita murteita: akkalansaame, turjansaame ja kiltinänsaame. Suomalaisten tutkimusretkien kansantieteellisissä ja kielitieteellisissä tutkimuksissa todettiin, että Kuolan niemimaan lappalaiset puhuvat kolmea tai neljää täysin erilaista murretta, joskus siirtyen puheessaan yhdestä murteesta toiseen. Eri murteet poikkeavat toisistaan niin merkittävästi, että esimerkiksi Ponoiskin ja Lovozeron pogostojen asukkaat töin tuskin pystyivät keskustelemaan keskenään. Kiltinänsaamen murre muodostaa sillan länsisaamelaisiin murteisiin, joista Nuorttijärven murretta pidetään soinnukkaimpana, »Pariisin murteena«. Ja Nuorttijärven murre todellakin ällistyttää jopa lappalaisten kieltä osaamattoman korvaa pitkine sammakon kurnutusta muistuttavine äänteineen. Imandran murre taas kuullostaa hyvinkin miellyttävältä lintujen sirkutukselta erityisesti naisten puhuessa. Venäjän ja Suomen lappalaisten kielissä ei ole mitään yhtäläisyyksiä yhteistä alkuperää lukuun ottamatta.

Lappalaisten aakkoset

Lappalaisten ensimmäiset aakkoset luotiin latinalaisen kirjaimiston pohjalta. Ensimmäisen Uuden testamentin osakäännöksen, Matteuksen evankeliumin, käänsi ja julkaisi lokakuussa 1894 kolttasaameksi venäläisiä kirjaimia käyttäen Konstantin Prokopjevitš Štšekoldin (1867-marraskuu 1916), venäläinen ortodoksipappi ja Paatsjoen (ven. Pazretskin) seurakunnan ylläpitämän koulun opettaja. Samainen Štšekoldin julkaisi myös 1895 ensimmäisen lappalaisille tarkoitetun aapisen nuorttijärven murteella venäläisiä aakkosia käyttäen. Paatsjoen (nyk. Borisoglebskin kylä) lappalaiset kuuluivat Songelskin pogostaan ja puhuivat nuorttijärven murteella (kolttasaameksi).

Ensimmäiset lappalaisaakkoset luotiin latinalaisen kirjaimiston pohjalta. Ensimmäiset neuvostoaikaiset yritykset lappalaisten kirjakielen luomiseksi ajoittuvat 1920-luvulle. Vuonna 1931 laadittiin ja vahvistettiin latinalaiseen kirjaimistoon pohjautuva ja muiden Venäjän pohjoisten kansojen aakkosten kanssa yhdenmukaistettu aakkosto. Vuosina 1933 ja 1934 aakkostoa uudistettiin ja vuoden

Kyrilliseen kirjaimistoon perustuva aakkosto otettiin käyttöön vuonna 1937. Siinä oli mukana kaikki venäläiset aakkoset kirjainta štš (щ) lukuun ottamatta. Samoin siihen sisällytettiin digrafi ng. Kyrilliseen kirjaimistoon perustuva aapinen julkaistiin, mutta sen jälkeen saamenkielisten kirjojen julkaiseminen Neuvostoliitossa loppui pitkäksi aikaa. 1970-luvulla kysymys lappalaisten kirjakielen elvyttämisestä otettiin uudelleen esiin. Vuonna 1982 laadittiin ja otettiin käyttöön

Puolipehmeä merkki Ҍ (sanan lopussa ja ennen seuraavaa konsonanttia) ja kirjaimet ӓ, ӭ kuvaavat edeltävien kirjainten d, t ja n puolittaista pehmentymistä.

Saamen kieli muissa maissa

Sanakirja