Kalastus >

Siika >

Siian perhokalastus

Siian perhokalastus

Siian perhokalastus järvellä

Järvellä kalastettaessa syöntipaikat sijaitsevat yleensä matalikoilla. Tavallisena päivänä siikaa saa hyvin hiekkasärkiltä tuulensuojaiselta puolelta. Vedessä huomaa helposti hitaasti rannan myötäisesti liikkuvien siikaparvien jättämät renkaat. Tällöin kannattaa käyttää katkoja ja päivänkorentojen toukkia jäljitteleviä syöttejä, väriltään harmaasta tummanruskeaan, koukkukoko 2,5-4 (venäläinen numerointi).

Perhoa heitetään mielummin rannan suuntaisesti, ei kohtisuoraan eteenpäin, ja siima kiristetään hitaasti. Perhovavan tulee olla samassa linjassa heittosiiman kanssa. Jos perhossa on painoa, on pienet tauot paikallaan. Siimaa vedetään lyhyin vedoin. Kun kala syö, se tuntuu siiman painon muutoksena tai vetona. Kala napataan siimaa pitävällä kädellä.

Kalastus on erityisen otollista päivänkorentojen massalennon aikana. Tällöin kivimatalikoille aina kahden metrin syvyyteen asti kerääntyy kaikki järven kalat. Veden pinta aaltoilee selkäevistä – siika, taimen ja harjus aloittavat pinnalle nousevien päivänkorentojen toukkien metsästyksen. Tässä tapauksessa kannattaa harjoittaa aivan toisenlaista kalastustaktiikkaa. Perho pitää sitoa koukkuun nro 4-5, koska nyt on mahdollisuus saada suuri kala. Kannattaa aloittaa märällä perholla, esimerkiksi Woolly Worm -perholla. Kun ensimmäinen kala on jäänyt koukkuun, tarkastetaan sen mahalaukun sisältö hyönteislajin määrittelemiseksi, minkä jälkeen valitaan mahalaukun sisältöä vastaava perho. Perhon tulisi vastata hyönteislajia melko hyvin kooltaan ja väriltään. Perho heitetään rannasta poispäin niin pitkälle kuin mahdollista ja sitä vedetään hieman nopeuttaen. Koska perho on melko kookas, veden vastus nostaa sen pinnalle. Se liikkuu veden pinnalla tehden viiksimäistä kuviota, ja siten sen liikkumista pystyy seuraamaan pitkänkin matkan päästä. Kalan käyminen syöttiin on nähtävissä.

Siian perhokalastus joella

Siellä missä joki levenee huomattavasti, on siikaa aina enemmän tai vähemmän. Siikaparven voi nähdä joen kovassakin virtauspaikassa ja siellä, missä virtaus heikkenee sekä rannan läheisyydessä. Kookkaat yksilöt ovat yleensä paikassa, jossa virtaus heikkenee ja siellä aivan pohjassa. Tällöin kannattaa käyttää pientä painollista perhoa 2,5-3,5 kokoisissa koukuissa. Perhoa heitetään siten, että se putoaa riittävän syvälle. Kala nappaa yleensä sen jälkeen, kun siima oikenee ja virtaus alkaa nostaa perhoa lähelle pintaa. Kuiva perho on myös tehokkas, mutta suuret kalat nousevat pintavesiin hyvin harvoin. Yleensä ne jäävät hieman syvemmälle ja sinne, missä virtausta ei ole lähes lainkaan. Päivänkorentoa imitoivalla kuivaperholla voi kuitenkin saada 300-400 gramman painoisia kaloja.

Hyönteisten massalennon aikana siiat ryhmittyvät joen leveämmältä paikalta matalaan joenuomaan. Veden virtaus tuo järveltä runsaasti toukkia kapeikkoon veden pinnalle. Samaiseen paikkaan kerääntyy paljon suuria siikoja, jotka nopean virtauksen johdosta syövät ahnaasti ja varmasti kaiken mahdollisen. Tällaiset paikat ovat kuitenkin yleensä matalia, eikä kalaa pysty lähestymään huomaamattomasti. Siimaa heitetään vedestä käsin ylös virtausta myöten mahdollisimman pitkälle pienessä kulmassa veden virtaukseen nähden. Kalastus kannattaa aloittaa painollisella tummasävyisellä 4,5-5 kokoisella perholla. Noin metrin tai puolentoista metrin päähän perhosta perukkeeseen kiinnitetään vaahtomaisesta materiaalista tehty osoitin ja sidotaan synteettisistä kuiduista tehty säie. Heiton jälkeen siimaa aletaan heti vetää, jotta vavan päähän ei jäisi suurta lenkkiä ja samalla seurataan osoitinta. Kalan syödessä osoitin häviää.

Loppuun muutamia vinkkejä. Kalastus onnistuu parhaiten silloin kun kalan asentoa perhoon nähden voidaan kontrolloida. Se antaa jonkin verran aikaa kalan nappaamiselle. Ylimääräisen ajan saaminen on tärkeää, sillä taimenesta poiketen siika todennäköisesti hylkää perhon heti kun on siitä napannut.

Siika ei ole arka kala eikä mitään erityisiä varokeinoja tarvita etenkään silloin kun kalastetaan syvemmällä. Perhokalastuksessa ei kuitenkaan kannata pukeutua liian värikkäästi eikä huitoa vavalla ympäriinsä.

Kun kala käy pyydykseen, kannattaa väsyttää sitä riittävästi, jotta se ei alkaisi pyöriä veden pinnalla pelotellen muut siiat pois. Ei kuitenkaan kannata väsyttää siikaa liian kauan, sillä se on liikkuvainen kala ja saattaa helposti päästä koukusta pois. Rannalta kalastettaessa haavi voi olla tarpeen. Siika pilaantuu helposti, joten se kannattaa perkaa heti.

Siian kalastukseen tarvitaan 2,7 metriä pitkä painoluokan 5-6 vapa, kelluva kaksoiskartioitu 5 luokan perhosiima ja peruke 5X. Järvellä nymfillä kalastaessa voidaan käyttää hitaasti uppoavaa siimaa tai uppoavaa punottua peruketta. Jos on käytettävä melko suuria nymfejä ja märkiä perhoja nro 5 koukuilla tai sitä suuremmilla, kannattaa valita paksumpi peruke.